Arabikevään vapaat, kypsät hedelmät

Vihreä kaupunginvaltuutettu Emma Kari julkaisi kuukausi takaperin kirjoituksen "Mannerheim, Suomen Muhammad", jossa pilapiirroksista suuttuneita muslimeja verrattiin uudesta Mannerheim-elokuvasta vihastuneisiin suomalaisiin. Libyan tapahtumien inspiroimana haluan nyt Emma Karin tavoin verrata suomalaista käytöstä Lähi-idän muslimien vastaavaan.

Toisin, kuin pilakuvajupakassa, tässä vertailussa molempien käytös peilautuu vielä julkaisemattoman elokuvan traileriin. Esitän kolme (3) kysymystä, joiden avulla toivon saavani selville, onko suomalaisten ja muslimien käytöksessä ollut eroja.

Aloitetaan!

1. Lähtivätkö ihmiset elokuvan takia kaduille?

Mannerheim-elokuvan tiimoilta en ole nähnyt ainuttakaan uutista, jossa joukko suomalaisia olisi kerääntyneet kadulle osoittamaan mieltään. Libyassa ja Egyptissä on arveltu mielenosoittajien lukumääräksi ainakin 3000.

suomalaiset - muslimit, 0 - 1


2. Uhkailtiinko ketään?

Massiivisista etsinnöistä huomimatta edes vihan tyyssijasta Hommaforumista ei löytynyt uhkauksia. Uutiskuvien mukaan Libyassa mielenosoittajilla on ollut mukanaan mm. "Do you want war with moslims?" -kylttejä. Lasken tässä tapauksessa sodanjulistuksen uhkailuksi.

suomalaiset - muslimit, 0 - 2
 
3. Tehtiinkö väkivaltaa?

Tietooni ei ole tullut ainuttakkaan väkivaltatapausta Suomesta Mannerheim-elokuvan tiimoilta. Libyassa on sytytetty tuleen ainakin yksi suurlähetystö ja lukuisia autoja. CNN:n mukaan neljän amerikkalaisdiplomaatin lisäksi myös libyalaisia on kuollut mellakassa.

suomalaiset - muslimit, 0 - 3


Edellisten kysymysten perusteella näyttää vahvasti siltä, että vastoin Emma Karin havaintoja, suomalaisten ja lähi-idän muslimien käytöksessä on ollut eroja. Jopa niin päin, että suomalaiset näyttävät käyttäytyneen huomattavasti sivistyneemmin, kuin muslimiveljensä. On ikävä huomata, että rauhaa rakastavan uskonnon edustajista on löytynyt tuollaista islaminvastaista käytöstä. Luultavasti tämä pysyy kuitenkin yksittäistapauksena.


PS. Mitä Helsingin Sanomien uutisissa sanottiinkaan Muhammed-elokuvasta?

"Profeetan seuraajat esitetään pölkkypäiden joukkona." 

Mohammedia ja kuolemaa

Kuten olemme lehdistä saaneet lukea, neljä Yhdysvaltain Libyan suurlähetystön työntekijää suurlähettiläs mukaan lukien ovat saaneet surmansa Benghazissa syntyneiden väkivaltaisuuksien seurauksena. Väkivaltaisuuksien syyksi on esitetty yhdysvaltalais-israelilaisen Sam Bacilen kirjoittaman ja ohjaaman Innocence of Muslims -elokuvan traileria, jossa kuvataan profeetta Muhammedin elämää. Vallalla olevan islamilaisen käsityksen mukaan profeetta Muhammedin esittäminen kuvissa on ehdottomasti kielletty.

Mielenkiintoistahan tapahtumassa on se, että tuo traileri on ollut nähtävissä jo kuukausia. Kuinka ollakaan, egyptiläisiä ja libyalaisia alkoi ottamaan asia pattiin juurikin päivämäärällä 9/11.

Väkivaltaisuuksien on oletettu olevan vain suuttumusta profeetta Muhammedin pilkkaamisesta. Suurlähetystön työntekijät oltiin kuitenkin siirretty salaiseen turvapaikkaan ennen kuollettavia iskuja. Kuinka tavallinen vihastunut libyalainen voi tietää turvapaikan sijainnin ja sen, että työntekijät on siirretty sinne? Ja kuinka monella mellakoitsijalla oli kotona sinko odottamassa tämän kaltaisia tapahtumia?

Kaikki viittaisi siihen, että isku on suunniteltu jo ennakkoon. Mellakoinnin varjolla on rauhassa voitu suorittaa isku suurlähetystön työntekijöitä vastaan. Julkisuudessa iskujen tekijäksi on arvailtu al-Qaidaa lähellä olevaa islamistiryhmä Ansar al-Shariaa sekä Pohjois-Afrikan al-Qaidaa. En epäile hetkeäkään, etteivätkö kyseiset ryhmittymät ilomielin tekisi tämän kaltaista iskua Yhdysvaltoja vastaan. Epäilykseni osuvat kuitenkin heidän kykyihinsä suunnitella tällaista. Mistä iskujen tekijät ovat saaneet selville turvapaikan sijainnin? Onko kenties joku suurlähetystön lähipiirissä vuotanut tiedon heille? Vai onko ryhmittymä yksinkertaisesti ollut niin ammattimainen, että heillä on ollut käytössään riittävät resurssit, jotta he ovat voineet seurata suurlähetystön evakuointia ja työntekijöiden kuljettamista turvapaikkaan?

Sitten tulemme itse elokuvaan. Mies elokuvan takana, Sam Bacile, on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan israelilainen. Kuitenkaan Israelista ei löydy tietoa kyseisestä henkilöstä. Myöskään sen niminen henkilö ei ole asunut Kaliforniassa, kuten väitetään. Koko Sam Bacile tuntuu olevan täysin tekaistu henkilöllisyys.

Elokuvan budjetin on kerrottu olevan viisi miljoonaa dollaria ja sitä on rahoitettu sadan juutalaisen voimin. Trailerin perusteella elokuva on niin karmean näköistä kuraa, ettei sen tekemiseen ole voinut mennä 50 000 dollaria enempää. Seuraa kysymys: kuka tai ketkä kyseisen elokuvan takana todellisuudessa ovatkaan? Tekikö jompi kumpi näistä islamistiryhmittymistä tuon elokuvan, jotta voisivat siitä syntyneen kohun turvin suorittaa iskunsa? Vai käyttivätkö he vain tilaisuuden hyväkseen ja toivat elokuvan suuren yleisön tietoon oikealla hetkellä?

Toinen vaihtoehto iskujen takana, jota en voi täysin pois sulkea, on Yhdysvaltain puolelta tuleva false flag -isku. 9/11 on syöpynyt varsin vahvasti amerikkalaisten mieliin. Kyseisen tapahtuman varjolla on myös aloitettu ainakin yksi sota. Mikä olisikaan parempi keino laukaista seuraavaa sotaa, kun Yhdysvaltoja kohtaan suoritettu isku päivämäärällä 9/11.

Mikä sitten uuteen sotaan ajaisi? Ehkäpä arabikevään jälkimainingeissa luonnonvarojen uusjako ei ole mennyt läntisen suurvallan halujen mukaan. Libya on yksi Afrikan vauraimmista maista ja siellä on suuret öljy- ja maakaasuvarannot. Ei siitä ole kauaa aikaa, kun Yhdysvallat lähti sotaan täysin tekaistuin todistein.

Paljon on asiassa vielä kysymysmerkkejä. Mitä luultavimmin valaistumme asian tiimoilta lähiaikoina vielä suuresti. Tilanteessa on kuitenkin niin paljon outoa, että salaliittoteoreetikot luultavasti kiistelevät aiheesta vielä vuosien päästä.

Loppuun on vielä pakko miettiä Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa. Jos unohdetaan pohdinnat iskun tekijöistä, on tilanne nyt varsin kutkuttava presidentinvaaleja ajatellen. Hyökkäys Yhdysvaltoja kohtaan on varsin tulenarka aihe republikaanipiireissä. Veikkaan, että Yhdysvaltain jatkotoimet asian tiimoilta tulevat olemaan eräs presidenttitaiston suurista keskustelun aiheista. Mikäli Obaman hallinto ei selvitä asiaa perin pohjin ja saata tekijöitä vastuuseen, on varmaa, että republikaanileiristä tulee varsin tulikivenkatkuista piikkiä nykyhallintoa kohtaan. En itse asiassa usko, että asiaa voidaan hoitaa niin, etteivätkö republikaanit voisi asiaa Obamaa vastaan kääntää. On mielenkiintoista seurata, miten asia tästä kehittyy.

Unelmoin

Moi.

Minulla on unelma.

Unelmoin paremmasta Suomesta.

Suomesta, jossa kansalaisia kohdeltaisiin muutenkin, kuin pelkkinä hallintoalamaisina, joita johtamaan viisaat urot ovat päässeet; ihmisinä, yksilöinä, joiden mielipiteet kiinnostavat muulloinkin, kuin ainoastaan vaalien alla.

Unelmoin Suomesta, jossa suomalaisuus ei olisi jotain, mitä täytyisi häpeillä. Suomesta, jossa isänmaallisuus katsottaisiin hyveeksi – ei paheeksi.

Unelmoin, että jonain päivänä sananvapautta arvostettaisiin yli poliittisen korrektiuden ja konsensuksen. Maailma, jossa toisin ajatteleva ei olisi synonyymi väärin ajattelevalle.

Suomi, jossa jokaisella kansalaisella olisi samat oikeudet ja velvollisuudet eikä ketään – edes valtaväestön edustajaa – syrjittäisi.

Suomesta, jossa media toimisi vallan vahtikoirana – ei valtaapitävien sylipuudelina. Media, jolle EU:n vakausrahastoista tiedottaminen olisi tärkeämpää, kuin hampurilaismerkeistä kirjoittaminen.

Unelmissani siintää Suomi, joka kokisi itsenäisyytensä niin arvokkaaksi, että se olisi halukas säilyttämään uskottavan sotilaallisen puolustuksen. Suomi, jonka etuja myös johtavat politiikot ajaisivat.

Unelmoin Suomesta, jossa asioiden ääneen sanomista ei kutsuttaisi populismiksi. Suomesta, jonka poliittiseen ilmapiiriin kuuluisi erilaiset mielipiteet. Suomesta, jossa poliittiset puolueet eroaisivat toisistaan muutenkin, kuin nimeltä.

Suomesta, jossa kuntien ja valtion työhönotossa arvostettaisiin enemmän työnhakijan pätevyyttä, kuin puoluekirjaa. Suomesta, jossa jokaiselle poliittisesta päätöksenteosta pudonneelle ei perustettaisi uutta palkkiovirkaa.

Unelmoin ja unelmoin. Sitten herään. Kuin lapsi jouluaattona, jatkan odottamista ja toivon. En halua lopettaa, sillä todellisuus satuttaa. Voiko ihmeitä tapahtua?