Tämä on tarina tapahtumasta, joka sai paikallisesti vitutuskäyräni nousemaan. Se tapahtui 7.10.2012 Suomen mittakaavassa isossa kaupungissa nimeltä Vantaa. Kello oli n. 19:30.
Tarinahan menee näin:
Olin autollani ajamassa Vantaalla Rajatorpantiellä, kun huomasin keskiviivan tuntumassa omituisen möykyn. Ohi ajaessani huomasin, että möykky muistutti erehdyttävästi eläintä nimeltä kissa. Kissa näytti olevan sen verta huonossa paikassa, että tein u-käännöksen ja käännyin takaisin. Parkkeerasin auton viereisen urheilukeskuksen parkkipaikalle ja kiirehdin kissan luo.
Tässä vaiheessa en voinut olla panematta merkille ihmisiä, jotka ensinnäkin kävelivät / pyöräilivät ohi ja kissan huomatessaan silti jatkoivat matkaa, ja toiseksi heitä, jotka paahtoivat autoillaan täyttä häkää ohi välittämättä tiellä makaavasta eläimestä.
Tien poskelle päästyäni huomasin, kuinka kissan jalat liikkuivat omituiseen tapaan; aivan kuin se olisi kouristellut. Hyppäsin autotielle kurkkaamaan siellä makaavaa kissaa. Huomasin, että sen suusta valui verta. Sitten oli pakko hypätä takaisin pientareelle, kun seuraava autolauma päätti huristella kohti verta vuotavaa kissaa. Hetken siinä vartoen ja ohi ajavia autoja tiellä makaavasta kissasta varoitellen seiskoskelin, kunnes eräs taksi pysähtyi ennen kissaa ja viittoi minua kantamaan kyseisen eläimen pois autotieltä.
Juoksin tielle ja varovasti kokeilin kissaa. Se ei reagoinut kosketukseeni mitenkään. Otin siitä tukevan otteen ja kannoin hänet viereiselle pientareelle. Otin puhelimeni käteen, avasin näppäinlukon ja näppäilin numerot 1, 1 ja 2. Puheluuni vastattiin heti ja sijaintini kerrottua hätäkeskustyöntekijä kertoi lähettävänsä paikalle poliisipartion.
Muutaman minuutin jälkeen poliisiauto kaartoikin paikalle ja ystävällisen oloiset poliisiherrat tulivat tutkimaan maassa makaavaa kissaa. Kissa ei ollut liikkunut sen jälkeen, kun olin hänet pois autotieltä kantanut, eikä poliiseilta montaa hetkeä kulunut, kun he totesivat kissan kuolleeksi.
Siinä hän makasi. Suu veressä, tyhjyyteen tuijottaen.
Kissalla oli päällään kaulapanta, jonka poliisimiehet irrottivat nähdäkseen kenelle kissa on kuulunut. Valitettavasti kaulapannassa ei lukenut mitään, eikä kissan omistajalle saatu näin minkäänlaista viestiä siitä, että heidän lemmikkinsä makaa autotien varressa kuolleena.
Tämän jälkeen poliisit totesivat, että kissa jää siihen. Suomen poliisilla ei kuulemma ole säilytystiloja kuolleille kissoille. Ymmärrän hyvin. Kettu kuulemma saa hänestä hyvän yöpalan. En väittänyt vastaan.
Poliisit kiittivät minua soitosta ja palasivat autolleen. Niin tein minäkin. Sitten lähdin ajamaan kotiin. Ajaessa huomasin oloni jostain syystä hieman heikoksi. Nälkä se ei kyllä ollut.
----
Näin loppui tarinamme hämärään vaipuneesta Vantaasta sekä kissasta, jonka suusta valui verta. Jälkeenpäin en ole voinut välttyä ajattelemasta, kuinka pitkään kyseinen kissa on siinä joutunut makaamaan. Silloin tulee kanssa vähän ikävä olo.
Haukkukaa luonnosta vieraantuneeksi cityhipiksi, mutta en voi käsittää ihmisiä, jotka voivat kylmän rauhallisesti pyyhältää ohi, kun on ilmiselvästi nähtävissä, että autotiellä makaa eläin! En minäkään pysähdy moottoritiellä, kun ketulta on suolet pitkin tietä, mutta kyseinen kissa sattui olemaan täysin yhtenä kappaleena. Minkälainen ihmisperse ajaa ensin kissan yli ja jättää sen vielä autotielle kitumaan?! Eikö sen vertaa ole kunnioitusta elämää kohtaan, että olisi vaikka soittanut sinne yksykskahteen ja ilmoittanut tiellä makaavasta kissasta? Vai saiko siitä nautintoa, kun tiesi, ettei kissa välttämättä kuollut siihen paikkaan?
Entä millaisia välinpitämättömiä kusipääpaskiaisia kaikki ohi ajaneet / pyöräilleet / kävelleet ovat? Ei tullut mieleen vaikka pysähtyä ja tarkistaa eläimen vointi? Oliko niin vitun kiire kotiin Salkkareita katsomaan, että jäi kituvat eläimet kakkoseksi? Hävetkää saatana.
Tarinahan menee näin:
Olin autollani ajamassa Vantaalla Rajatorpantiellä, kun huomasin keskiviivan tuntumassa omituisen möykyn. Ohi ajaessani huomasin, että möykky muistutti erehdyttävästi eläintä nimeltä kissa. Kissa näytti olevan sen verta huonossa paikassa, että tein u-käännöksen ja käännyin takaisin. Parkkeerasin auton viereisen urheilukeskuksen parkkipaikalle ja kiirehdin kissan luo.
Tässä vaiheessa en voinut olla panematta merkille ihmisiä, jotka ensinnäkin kävelivät / pyöräilivät ohi ja kissan huomatessaan silti jatkoivat matkaa, ja toiseksi heitä, jotka paahtoivat autoillaan täyttä häkää ohi välittämättä tiellä makaavasta eläimestä.
Tien poskelle päästyäni huomasin, kuinka kissan jalat liikkuivat omituiseen tapaan; aivan kuin se olisi kouristellut. Hyppäsin autotielle kurkkaamaan siellä makaavaa kissaa. Huomasin, että sen suusta valui verta. Sitten oli pakko hypätä takaisin pientareelle, kun seuraava autolauma päätti huristella kohti verta vuotavaa kissaa. Hetken siinä vartoen ja ohi ajavia autoja tiellä makaavasta kissasta varoitellen seiskoskelin, kunnes eräs taksi pysähtyi ennen kissaa ja viittoi minua kantamaan kyseisen eläimen pois autotieltä.
Juoksin tielle ja varovasti kokeilin kissaa. Se ei reagoinut kosketukseeni mitenkään. Otin siitä tukevan otteen ja kannoin hänet viereiselle pientareelle. Otin puhelimeni käteen, avasin näppäinlukon ja näppäilin numerot 1, 1 ja 2. Puheluuni vastattiin heti ja sijaintini kerrottua hätäkeskustyöntekijä kertoi lähettävänsä paikalle poliisipartion.
Muutaman minuutin jälkeen poliisiauto kaartoikin paikalle ja ystävällisen oloiset poliisiherrat tulivat tutkimaan maassa makaavaa kissaa. Kissa ei ollut liikkunut sen jälkeen, kun olin hänet pois autotieltä kantanut, eikä poliiseilta montaa hetkeä kulunut, kun he totesivat kissan kuolleeksi.
Siinä hän makasi. Suu veressä, tyhjyyteen tuijottaen.
Kissalla oli päällään kaulapanta, jonka poliisimiehet irrottivat nähdäkseen kenelle kissa on kuulunut. Valitettavasti kaulapannassa ei lukenut mitään, eikä kissan omistajalle saatu näin minkäänlaista viestiä siitä, että heidän lemmikkinsä makaa autotien varressa kuolleena.
Tämän jälkeen poliisit totesivat, että kissa jää siihen. Suomen poliisilla ei kuulemma ole säilytystiloja kuolleille kissoille. Ymmärrän hyvin. Kettu kuulemma saa hänestä hyvän yöpalan. En väittänyt vastaan.
Poliisit kiittivät minua soitosta ja palasivat autolleen. Niin tein minäkin. Sitten lähdin ajamaan kotiin. Ajaessa huomasin oloni jostain syystä hieman heikoksi. Nälkä se ei kyllä ollut.
----
Näin loppui tarinamme hämärään vaipuneesta Vantaasta sekä kissasta, jonka suusta valui verta. Jälkeenpäin en ole voinut välttyä ajattelemasta, kuinka pitkään kyseinen kissa on siinä joutunut makaamaan. Silloin tulee kanssa vähän ikävä olo.
Haukkukaa luonnosta vieraantuneeksi cityhipiksi, mutta en voi käsittää ihmisiä, jotka voivat kylmän rauhallisesti pyyhältää ohi, kun on ilmiselvästi nähtävissä, että autotiellä makaa eläin! En minäkään pysähdy moottoritiellä, kun ketulta on suolet pitkin tietä, mutta kyseinen kissa sattui olemaan täysin yhtenä kappaleena. Minkälainen ihmisperse ajaa ensin kissan yli ja jättää sen vielä autotielle kitumaan?! Eikö sen vertaa ole kunnioitusta elämää kohtaan, että olisi vaikka soittanut sinne yksykskahteen ja ilmoittanut tiellä makaavasta kissasta? Vai saiko siitä nautintoa, kun tiesi, ettei kissa välttämättä kuollut siihen paikkaan?
Entä millaisia välinpitämättömiä kusipääpaskiaisia kaikki ohi ajaneet / pyöräilleet / kävelleet ovat? Ei tullut mieleen vaikka pysähtyä ja tarkistaa eläimen vointi? Oliko niin vitun kiire kotiin Salkkareita katsomaan, että jäi kituvat eläimet kakkoseksi? Hävetkää saatana.
