torstai 26. helmikuuta 2015

Eduskuntavaaliohjelmani

Tervehdys,

olen seuraavissa eduskuntavaaleissa ehdokkaana Muutos 2011 -puolueen riveistä. Jaan tässä teille eduskuntavaaliohjelmani pääpiirteissään:

- valtion talous saatava tasapainoon

- verotusta yksinkertaistettava ja inhimillistettävä

- maahanmuuttopolitiikan oltava taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää

- valtion on suojeltava kansalaisiaan

- työn tekemisen oltava aina kannattavaa

- yrittämisen esteitä purettava

Palaan näihin aiheisiin tarkemmin pidemmän eduskuntavaaliohjelman tiimoilta. Julkaisen sen samalla vaalisivujeni kanssa.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Muutama sana kehitysavusta


Kehitysavusta on puhuttu paljon viime aikoina. Ajattelin kantaa oman korteni kekoon ja jakaa kanssannne pari sanaa.

Suomi on varannut vuoden 2015 talousarviossa kehitysapuun 811 422 000 €. Se tekee 148 € jokaista suomalaista kohti vauvasta vaariin vuodessa. Vertailun vuoksi sanottakoon, että poliisitoimeen on varattu 741 980 000 € ja opetukseen (poislukien aikuis- ja korkeakoulutus) 792 236 000 €.

Itse olen sitä mieltä, että kehitysapu tulisi nykyisessä muodossaan lopettaa täysin. Seuraavassa muutama pointti, miksi:

Kehitysapu ei kehitä

 

Yli 40 vuotta ulkoministeriön kehitysyhteistyössä työskennellyt ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen kertoo tammikuussa julkaistussa kirjassaan, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa äärimmäinen köyhyys on vuosikymmenten kehitysavusta huolimatta vain lisääntynyt. Finpron Itä-Afrikan päällikkö Esa Rantanen puolestaan kertoo, että positiiviset tulokset Afrikan kehitysmaissa johtuvat lähinnä Kiinan ja muun Aasian investoinneista - ei kehitysavusta.

Kehitysavulla on varmasti saavutettu positiivisiakin tuloksia - ainakin lyhyellä tähtäimellä - mutta tietoa kehitysavun pitkän tähtäimen vaikutuksista on hyvin vähän saatavilla. Lähinnä siksi, ettei niitä kukaan halua tutkia. Onnistuneena kehitysprojektina pidetään sellaista, joka on onnistunut käyttämään sille varatut rahat. Kehitysapupiireissä kilpaillaan sillä, kenellä on surkein hanke hoidettavana.

Jokainen voi toki ottaa mieleisensä kehitysavun kohteena olevan maan ja tutkia esimerkiksi sen taloudellista kehitystä, mutta minkäänlaisena todisteena kehitysavun positiivisesta vaikutuksesta sitä ei voida käyttää.

Kehitysapu on miljardiluokan bisnes

 

Kehitysapua tarvitaan lisää, koska maassa x asia y on parantunut kehitysavun myötä. Kehitysapua tarvitaan myös lisää, koska maassa q asia w ei ole parantunut. Tämä taas johtuu siitä ettei kehitysapua ole annettu riittävästi. Vuonna 2012 DAC:n (Development Assistance Committee, suom. kehitysyhteistyökomitea) jäsenmaat antoivat kehitysapua yhteensä 89 miljardia euroa. Tänä vuonna Suomen valtion budjetti on 53,7 miljardia. Vuonna 2008 kehitysavun parissa työskenteli 210 800 ihmistä.

Kehitysapu on itsessään jo niin monen ihmisen, yhdistyksen ja yrityksen rahoittaja, että siitä on tullut tärkeää jo pelkän oman olemassaolonsa vuoksi. Kyse ei ole enää hyväntekeväisyydestä, vaan tuhansien ja tuhansien ihmisten elannosta. Jotta nämä ihmiset voivat tuoda leipää pöytäänsä, tulee kehitysapua jatkaa. Mutta mitä sillä ihan oikeasti saavutetaan?

Kehitysapu edistää korruptiota

 

Kun kyse on miljoonista, sadoista miljoonista tai miljardeista, käsiä on tyrkyllä enemmän kuin muurahaisia pesässä. Ja mitäpä ei ihminen olisi valmis tekemään tuollaisten summien eteen?

Kuinka valtio, jolla ei ole joko demokratiaa, (puolueetonta) oikeuslaitosta tai poliisia kykenee hoitamaan tuollaisia summia ilmaista rahaa oikeaan kohteeseen? Miten valtio, jota on hallittu pienen eliitin toimesta varmistaa, ettei raha katoa johtajille ja muille välikäsille? Kuinka monella kehitysmaan valtiopäämiehellä ylipäänsä on aikomusta käyttää rahaa kansalaistensa olojen parantamiseen?

Muutama esimerkki korruptiosta kehitysapubisneksessä:


Kehitysapu lamauttaa kohdemaan oman tuotannon

 

Kehitysavun vastaanottajamaissa on teollisuutta. Niissä on käsityöläisiä, maanviljelijöitä ja kauppiaita. Kun UFF toimittaa Malawiin kontillisen vaatteita ilmaiseksi jaettavaksi, mitä luulette paikallisille vaattureille, vaatekauppiaille ja tehdastyöläisille tapahtuvan? Kuinka käy paikallisen vaatekaupan?

Kehitysavun historia on täynnä tapauksia, joissa massiiviset määrät avustuksia, kuten ruokaa, ajavat paikalliset tuottajat työttömiksi.

Kehitysapu laiskistaa

 

Vihreän tohtorin Eero Paloheimon kirjasta "Tämä on Afrikka" on elävästi jäänyt mieleen kylä, joka elää mielummin ilman toimivaa kaivoa, odottaen vuosia valkoisen miehen tulevan korjaamaan sen, kuin laittaisi itse tikkua ristiin sen korjaamiseksi. Vaikken kyseistä toimintamallia käsitä, ymmärrän kuitenkin ajatuksen sen taustalla. Miksi kuluttaa omaa aikaa, omia voimiaan jonkun asian eteen, kun tietää, että joku muu tulee sen ilmaiseksi tekemään? Ja sitähän kehitysapu pääosin on. Asioiden tekemistä muiden puolesta ja ilmaisten asioiden jakamista.

Loppusanat


Saatan antaa hieman tunteettoman ja kylmän kuvan itsestäni. Totuus kuitenkin on, että Suomella ei valtiona ole varaa, eikä minkäänlaisia velvollisuuksia kehitysavun jakamiseen. Kehitysavulla ei myöskään ole kiistattomia positiivisia vaikutuksia. Kehitysapua vastustetaan myös vastaanottajamaissa. Muutamia luetellakseni, kehitysapua vastustavat mm. sambialainen ekonomisti Dambisa Moyo, ghanalainen entinen YK:n pääsihteeri Kofi Annan, Ruandan presidentti Paul Kagame ja Senegalin presidentti Abdoulaye Wade. 

Mikäli aihe yhtään kiinnostaa, suosittelen kaikkia lukemaan Dambisa Moyon kirjan "Dead Aid".