tiistai 15. syyskuuta 2015

Herraviha on ja voi hyvin

Palkansaajajärjestöt järjestävät ensi perjantaina mielenosoituksen hallituksen säästötoimia vastaan. Samalla monet ammattijärjestöt lakkoilevat. Lakkoiluun osallistuvat ainakin kuljetusala, posti, kaupan ala, rakennusala, poliisit ja metalliteollisuus. Lakkoilu vaikuttaa välillisesti myös muihinkin aloihin, sillä esimerkiksi koko maan junaliikenne ja pääkaupunkiseudun bussit pysähtyvät 12 tunniksi. Lisäksi kymmeniä lentoja jää lentämättä.

Työpaikoilla keskustelu käy kuumana ja ammattiliitot värväävät vauhdilla lakkovahteja. Työpaikoilla on synkkä tunnelma; nekin, jotka hallituksen leikkauksia kannattavat, eivät uskalla avata suutaan. Nekin, jotka haluaisivat perjantaina työskennellä, eivät sitä paineen takia uskalla tehdä.

Sillä ei ole mitään merkitystä, että hallituksen toimilla luodaan luultavasti kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Sillä ei ole mitään merkitystä, että päivän lakkoilu tulee maksamaan Suomelle noin 400 miljoonaa euroa. Sillä ei ole mitään merkitystä, että Suomessa palkat ovat nousseet paljon muuta Eurooppaa nopeammin viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Ainoa, mikä tuntuu merkitsevän on se, että saavutetuista eduista ei tingitä.

Vaikkei omaa työpaikkaa olisi enää viiden vuoden päästä, on tärkeintä, että tässä ja nyt, on mahdollisimman hyvä palkka, isot lisät ja hyvät edut. Valitettavasti tällaisella politiikalla on Suomesta menetetty kymmeniä tuhansia työpaikkoja viime vuosina ja tullaan myös jatkossakin menettämään. Suomi ei valitettavasti ole se lintukoto, mitä se 80-luvulla oli. Suomalaiset joutuvat kilpailemaan globaaleilla markkinoilla ja valitettavasti tämä onnistuu ainoastaan, jos yritykset pystyvät toimimaan kilpailukykyisesti. Tähän Suomen hallitus yrittääkin nyt saada parannusta.

Työmarkkinajärjestöille annettiin mahdollisuus yhteiskuntasopimukseen, mutta se ei heille kelvannut. Nyt kun demokraattisesti valittu hallitus tekee päätöksiä, asettuvat järjestöt poikkiteloin. Kukaan ei ole kuitenkaan sieltä suunnalta esittänyt - jos kerta hallituksen päätökset ovat huonoja - kuinka hallituksen tulisi sitten toimia Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi? Vai syödäänkö leveästi vielä muutama vuosi ja liitytään sitten Kreikan joukkoon?

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kaikki mahtuvat Inarinjärvelle, mutta kestääkö jää?

Suomessa ja somessa kiehuu. Media täyttyy nyyhkytarinoista ja iPhoneista. Ihmisiä pakenee kotimaistaan päivässä tuhansia ja kymmeniä tuhansia - Eurooppaan. Keskustelu käy kuumana: pitäisikö hädänalaisia auttaa ja jos pitäisi niin kuinka paljon?

Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrien top-3 kansallisuuksien mukaan on Irak, Somalia ja Albania. Käytetäänpäs hetki kyseisten maiden tilannetta tutkien. Somaliassa levottomuuksia esiintyy pääosin maan eteläosissa. Pohjoisesta löytyvät Somalimaa ja Puntmaa ovat kuitenkin satunnaisista yhteydenotoista huolimatta varsin vakaata aluetta. Lisäksi Somalian naapurista löytyvät Etiopia ja Kenia ovat täysin rauhallisia maita.

Irakissa puolestaan sotiminen keskittyy maan pohjoisosiin ja suurin osa Irakista on Irakin hallituksen hallinnassa, joten mahdollisilta sotatoimialueilta voi paeta maan eteläosiin. Albaniassa ei taas edes ole minkäänlaista kriisiä, jota ihmisten tarvitsisi paeta. Silti näistä maista on jatkuva virta pitkiä, vaarallisia ja kalliita reittejä Eurooppaan - ja Suomeen.

Viime aikoina eniten tapetilla olleet syyrialaiset "pakolaiset" ovat Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrien listalla vasta sijalla kuusi. Syyriassa levottomuudet koskevat lähes koko maata, joten on sinänsä ymmärrettävää, että sieltä suuntautuu ihmisiä muihin maihin. Se, miksi Syyriasta matkustetaan Suomeen, vaikka matkan varrella on lukuisia turvallisia maita, jääköön lukijan pääteltäväksi.

Yksikään maailman maa ei ole vielä onnistunut välttämään humanitaarisen maahanmuuton seurauksena syntyvää ghettoutumista. Ruotsissa, joka on oikea humanitaarisen maahanmuuton mallimaa, on jo 55 ns. no-go-zonea, johon ei edes poliisilla ole, ilman riittävää taustatukea, asiaa. Yhtenä alueena voimme mainita vaikkapa Malmön, jossa viikottaiset räjähdykset, ammuskelut ja muut väkivallanteot värittävät muutoin harmaata arkea. Pelkkä nopea vilkaisu Googleen kertoo karua kieltään tästä monikulttuurisesta onnelasta.

Tämä tulee olemaan nykymenolla myös Suomen tulevaisuus. Maahanmuuttovirasto on ennustanut Suomeen tulevan 40 000 turvapaikanhakijaa seuraavan vuoden aikana. Tällä hetkellä pelkästään Ruotsista valuu Suomeen 300 turvapaikanhakijaa päivässä. Vuositasolla tällainen tekee jo yli 100 000 tulijaa. Ja tähän joukkoon eivät kuulu edes perheenyhdistämiset. Kymmenessä vuodessa Suomeen on siis tulossa pääkaupunkiseudun väestön verran maahanmuuttajia.

Tokikaan kaikki tulijat eivät myönteistä turvapaikkapäätöstä saa, mutta se ei tietenkään tarkoita, etteivätkö kyseiset henkilöt saisi jäädä Suomeen. Kenenkään ei tarvitse Suomesta lähteä, jos ei tahdo.

Jokainen varmasti ymmärtää, mitä miljoona maahanmuuttajaa pelkästään vuosikymmenessä tulee tekemään 5,4 miljoonan asukkaan Suomelle. Suomalainen kulttuuri ja arvot tulevat väistymään uusien tulijoiden tieltä, taloudesta puhumattakaan. Sosiaaliturvamme ei tule kestämään tällaista väestönlisäystä eikä julkisten palveluiden, kuten terveydenhuollon, pyörittämiseen riitä rahat. Suomi palaa aikaan ennen sosiaalidemokratiaa.

Viimeinen viikko on mennyt mediassa ja somessa hukkunutta pakolaislasta surkutellessa. Tähän on syytä tottua, sillä tulevaisuudessa saamme surkutella entistä enemmän. Jokainen Eurooppaan päästetty turvapaikanhakija lisää tulijoiden - ja sitä myötä myös Välimereen hukkuneiden - määrää. Mikäli hukkumiset todella halutaan saada loppumaan, on jokainen Eurooppaan pyrkivä pakolaisvene ohjattava takaisin lähtöpaikkaansa. Tulijat eivät nimittäin tule loppumaan.

Afrikan väestön ennustetaan nelinkertaistuvan vuosisadan loppuun mennessä. Lukuina se tarkoittaa 3,3 miljardia ihmistä lisää, 20 miljoonaa vuodessa. Konfliktit ja levottomuudet eivät siis tule vähenemään - päinvastoin. Se, että Suomi ottaa 40 000 - 100 000 ihmistä vuodessa on maailmanlaajuisesti täysin mitätön asia, mutta Suomen kannalta se on äärimmäisen tuhoisa. Äitiyspakkaukset ja jokamiehenoikeudet tulevat jäämään historiaan.