Olen mielenkiinnolla seurannut Abu-Hannan edesottamuksia vuosien varrella ja joka kerta jaksaa ihmetyttää, kuinka kenelläkään voi olla niin paljon antipatioita Suomea kohtaan. Kuinka maa, joka on tarjonnut turvaa, katon pään päälle ja voita leivän päälle voi olla niin käsittämättömän kamala?
Abu-Hannahan syntyi Israelissa vuonna 1961 kristittyyn perheeseen. Sieltä hän muutti 1981 Suomeen. Suomessa hän on saanut ilmaisen koulutuksen. Hän on toiminut lukuisissa palkkioviroissa sekä suojatyöpaikoissa. Hän on saanut palkintoja ja apurahoja. Hänet on kutsuttu Linnan juhliin. Hänet on valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon ja hän on saanut kovia äänimääriä eurovaaleissa. Hän vihaa Suomea ja suomalaisia.
Mikä ihme saa ihmisen niin kovasti järsimään ruokkivaa kättä?
Monikulttuurisuus.
Abu-Hanna on ensimmäisiä toiseuden edustajia, joita Suomi on saanut maamme tylsää kulttuuria rikastuttamaan. Tai ainakin ensimmäisiä julkisuudessa paistatelleita. Abu-Hannan ei ole koskaan tarvinnut ponnistella elämässään niin kuin meidän muiden. Hänen ei ole tarvinnut. Hän on edustanut toiseutta. Abu-Hannassa on parasta se, että hän ei ole suomalainen. Lisäksi hänen ihonvärinsä eroaa selvästi impivaaralaisten pottunokkien vastaavasta. Tämä tekee hänestä äärimmäisen tärkeän. Sillä ei ole väliä, mitä hän sanoo. Sillä ei ole väliä, miten hän sanoo. Kunhan sanoo. Jos Abu-Hanna epäonnistuu, jos hän ei saa mitä haluaa, ei syy ole hänessä. Syy on Suomessa ja suomalaisissa.
Kun ihminen nostetaan jalustalle pelkän olemassaolonsa vuoksi. Kun kaikki ympärillä kertovat, että suomalaiset ovat rasisteja. Ja Abu-Hanna on ehkä parasta, mitä Suomelle on koskaan tapahtunut. Ihminen alkaa ajan myötä myös itse uskomaan tähän. Kyse on eräänlaisesta aivopesusta.
Vuosikymmenten aivopesu on saanut Abu-Hannan vihaamaan Suomea samalla tavoin, kun häntä vuosikausia hännystelleet vihervasemmistolaisetkin vihaavat. Abu-Hanna on saatu uskomaan omaan ainutlaatuisuuteensa ja erinomaisuuteensa. Abu-Hanna ei enää näe itsessään virheitä. Sen sijaan kaikki paha hänen elämässään johtuu Suomesta ja suomalaisista. Ja rasismista.
Tämä saa aikaan noidankehän, jossa ihminen alkaa käyttäytymään ylimielisesti muita kohtaan. Kohdattuaan negatiivista suhtautumista ei syitä haeta itsestään, vaan muista. Tämä taas vahvistaa jo saatua "tietoa" paskoista suomalaisista, joka taas johtaa entistä vittumaisempaan käytökseen. Jne.
Uskon, että Amsterdamiin muutto oli Abu-Hannalta hyvä ratkaisu. Hollannista Abu-Hannalle ei ole kertynyt negatiivista asennetta, joten hän pystyy ehkä vanhoilla päivillään hieman rentoutumaan. Reemankin kasvulle tekee hyvää, kun äiti ei ole jatkuvasti syyllistämässä muita omista ongelmistaan. Ehkäpä he elävät onnellisena elämänsä loppuun ja Reemastakin kasvaa ihan normaali hollantilainen tyttö, joka pystyy äidistään huolimatta ottamaan kritiikkiä vastaan. Pidetään peukkuja!
Abu-Hannahan syntyi Israelissa vuonna 1961 kristittyyn perheeseen. Sieltä hän muutti 1981 Suomeen. Suomessa hän on saanut ilmaisen koulutuksen. Hän on toiminut lukuisissa palkkioviroissa sekä suojatyöpaikoissa. Hän on saanut palkintoja ja apurahoja. Hänet on kutsuttu Linnan juhliin. Hänet on valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon ja hän on saanut kovia äänimääriä eurovaaleissa. Hän vihaa Suomea ja suomalaisia.
Mikä ihme saa ihmisen niin kovasti järsimään ruokkivaa kättä?
Monikulttuurisuus.
Abu-Hanna on ensimmäisiä toiseuden edustajia, joita Suomi on saanut maamme tylsää kulttuuria rikastuttamaan. Tai ainakin ensimmäisiä julkisuudessa paistatelleita. Abu-Hannan ei ole koskaan tarvinnut ponnistella elämässään niin kuin meidän muiden. Hänen ei ole tarvinnut. Hän on edustanut toiseutta. Abu-Hannassa on parasta se, että hän ei ole suomalainen. Lisäksi hänen ihonvärinsä eroaa selvästi impivaaralaisten pottunokkien vastaavasta. Tämä tekee hänestä äärimmäisen tärkeän. Sillä ei ole väliä, mitä hän sanoo. Sillä ei ole väliä, miten hän sanoo. Kunhan sanoo. Jos Abu-Hanna epäonnistuu, jos hän ei saa mitä haluaa, ei syy ole hänessä. Syy on Suomessa ja suomalaisissa.
Kun ihminen nostetaan jalustalle pelkän olemassaolonsa vuoksi. Kun kaikki ympärillä kertovat, että suomalaiset ovat rasisteja. Ja Abu-Hanna on ehkä parasta, mitä Suomelle on koskaan tapahtunut. Ihminen alkaa ajan myötä myös itse uskomaan tähän. Kyse on eräänlaisesta aivopesusta.
Vuosikymmenten aivopesu on saanut Abu-Hannan vihaamaan Suomea samalla tavoin, kun häntä vuosikausia hännystelleet vihervasemmistolaisetkin vihaavat. Abu-Hanna on saatu uskomaan omaan ainutlaatuisuuteensa ja erinomaisuuteensa. Abu-Hanna ei enää näe itsessään virheitä. Sen sijaan kaikki paha hänen elämässään johtuu Suomesta ja suomalaisista. Ja rasismista.
Tämä saa aikaan noidankehän, jossa ihminen alkaa käyttäytymään ylimielisesti muita kohtaan. Kohdattuaan negatiivista suhtautumista ei syitä haeta itsestään, vaan muista. Tämä taas vahvistaa jo saatua "tietoa" paskoista suomalaisista, joka taas johtaa entistä vittumaisempaan käytökseen. Jne.
Uskon, että Amsterdamiin muutto oli Abu-Hannalta hyvä ratkaisu. Hollannista Abu-Hannalle ei ole kertynyt negatiivista asennetta, joten hän pystyy ehkä vanhoilla päivillään hieman rentoutumaan. Reemankin kasvulle tekee hyvää, kun äiti ei ole jatkuvasti syyllistämässä muita omista ongelmistaan. Ehkäpä he elävät onnellisena elämänsä loppuun ja Reemastakin kasvaa ihan normaali hollantilainen tyttö, joka pystyy äidistään huolimatta ottamaan kritiikkiä vastaan. Pidetään peukkuja!
