Päivän mietelause

Suomalainen äärioikeisto on kuin maahiset; harvemmin niihin törmää, mutta kaikki tietävät niiden olemassaolosta.

Suomen valtion suurimmat rikolliset

Ei. Tässä kirjoituksessa en tule kirjoittamaan jammusiltavuorista tai muista tämän kaltaisista alhaisista elämänmuodoista. Tässä kirjoituksessa pureudutaan eliittiin, valtioon ja hallintoalamaisiin.

Suomen valtio ei tällä hetkellä ole olemassa kansalaisiaan varten. Kansalaiset ovat valtiota varten. Valtio ei ole väline, vaan itse tarkoitus. Päämäärä. Kaikki, jotka eivät tätä päämäärää jaa, ovat vihollisia; Suomen valtion suurimpia rikollisia.

Keitä nämä rikolliset sitten ovat?

Keskituloiset veronmaksajat sekä yrittäjät.

Kysyt: Miten vitussa muka?

Minä vastaan:

Vaikka Suomessa yrittäjiä ja keskituloisia palkansaajia varten on olemassa varsin eri säännöt, yhdistää kumpaakin ryhmää yksi ominaisuus: he pärjäävät omillaan. Keskituloinen ei tarvitse valtion virkamiehiä. Keskituloinen ei tarvitse valtion palveluja, vaan voi hyvin hoitaa esimerkiksi terveyttään yksityisellä puolella. Yrittäjä ei anele almuja. Nämä kaksi ryhmää pyörittävät valtiota, mutta eivät ole siitä millään tavoin riippuvaisia. Tämäkös valtiota kismittää.

Jokainen valtiosta riippumaton yksilö on uhka nykyisen muotoisen valtion vallalle ja olemassaololle.

Tästä syystä yrittäjät kohtaavat aivan käsittämätöntä byrokratiaa ja keskituloiset hukkuvat veroihin.

Miksi vähätuloisemmat eivät sitten muodosta uhkaa valtiolle? Vaikka he käyttävät enemmän verovaroilla kustannettuja palveluja sekä nostavat tukia? Syy tähän on se, että pienituloinen on huomattavasti enemmän riippuvainen valtiosta. Tämän vuoksi valtiolla on myös suurempi valta tällaista yksilöä kohtaan. Koira ei pure ruokkivaa kättä. Vaikka realistisesti se täysin mahdotonta olisikin, täydellisin valtio valtaapitäville olisi sellainen, jossa mahdollisimman moni olisi pienituloinen ja näin ollen riippuvainen valtiosta.

Iät ja ajat on puhuttu kannustinloukuista. Miksi asialle ei ole kuitenkaan vuosien ja vuosien aikana tehty mitään? Siksi, että valtion vallalle on yksinkertaisesti parempi, että ihminen pysyy riippuvaisena valtiosta.

Entä progressiivinen verotus? Miksi verotus on Suomessa progressiivinen? Koska progressiivinen verotus tekee normaalin yksilön menestymisen hankalammaksi. Progressiivinen verotus takaa sen, ettei normaalilla ansiotyöllä ihminen pysty rikastumaan. Tasaverotuksella ihmisillä olisi paremmat mahdollisuudet rikastua ja menestyä. Tämä loisi enemmän valtiosta vähemmän riippuvaisia kansalaisia.

Mennään sitten toiseen ääripäähän: miljonäärit. Miksi ei rikkain kansanosa muodosta uhkaa valtion entiteetille? Koska tällaiset ihmiset varoineen mahdollistavat eliitin leveän elämän ja vallan. Kuinka on mahdollista, että lilliputtipuolue RKP on vuosikymmenet ollut joka ikisessä hallituksessa? Seuraa rahaa. Raha ja valta kulkevat aina käsi kädessä. Jos sattuu käymään niin, että poliitikko tippuu vallan kahvasta, on hänelle kuitenkin aina olemassa hyvätuloinen virka esimerkiksi toimitusjohtajana tai valtion viraston johtajana. Raha ja valta. Pussauskoppi.

Pahintahan tässä kaikessa on se, että vuosien ja vuosien propaganda on johtanut siihen, että ihmiset jopa hyväksyvät tämän. Puhuttaessa veroista keskituloinen toteaa, että kyllä hän mielellään terveyspalvelut rahoittaa. Harvalla on oikeasti tietoa siitä, kuinka iso osa verorahoista esimerkiksi juuri terveyspalveluihin menee. Tämä mahdollistaa sen, että julkinen sektori jatkaa paisumistaan ja keskituloisten verotus kiristymistään.

Mistä Muutos?

Hyvää Suomesta, osa I

Yksiotehana

Matkailtuani Euroopassa ja jopa Ameriikassa asti olen pannut merkille erään asian, jonka puuttuminen saa epäilemään kyseisen maan sivistystä. Yksiotehana. Miten on mahdollista, että Suomi on miltei ainoa maa maailmassa, jossa tällaiseen maailman yksinkertaisimpaan keksintöön törmää? Miksi Euroopassa tarvitaan edelleen kaksi kättä sopivan lämpöisen veden laskemiseen, kun Suomessa on pärjätty yhdellä kädellä jo ainakin 40 vuotta?

Suomi on hyvä maa.

PS. Suomessa haluttu veden lämpötila saavutetaan silmänräpäyksessa, kun esimerkiksi Espanjassa pari viikkoa sitten suurin osa suihkussaoloajasta meni oikean lämpöisen veden etsimiseen.

Kissa, jonka suusta valui verta

Tämä on tarina tapahtumasta, joka sai paikallisesti vitutuskäyräni nousemaan. Se tapahtui 7.10.2012 Suomen mittakaavassa isossa kaupungissa nimeltä Vantaa. Kello oli n. 19:30.

Tarinahan menee näin:

Olin autollani ajamassa Vantaalla Rajatorpantiellä, kun huomasin keskiviivan tuntumassa omituisen möykyn. Ohi ajaessani huomasin, että möykky muistutti erehdyttävästi eläintä nimeltä kissa. Kissa näytti olevan sen verta huonossa paikassa, että tein u-käännöksen ja käännyin takaisin. Parkkeerasin auton viereisen urheilukeskuksen parkkipaikalle ja kiirehdin kissan luo.

Tässä vaiheessa en voinut olla panematta merkille ihmisiä, jotka ensinnäkin kävelivät / pyöräilivät ohi ja kissan huomatessaan silti jatkoivat matkaa, ja toiseksi heitä, jotka paahtoivat autoillaan täyttä häkää ohi välittämättä tiellä makaavasta eläimestä.

Tien poskelle päästyäni huomasin, kuinka kissan jalat liikkuivat omituiseen tapaan; aivan kuin se olisi kouristellut. Hyppäsin autotielle kurkkaamaan siellä makaavaa kissaa. Huomasin, että sen suusta valui verta. Sitten oli pakko hypätä takaisin pientareelle, kun seuraava autolauma päätti huristella kohti verta vuotavaa kissaa. Hetken siinä vartoen ja ohi ajavia autoja tiellä makaavasta kissasta varoitellen seiskoskelin, kunnes eräs taksi pysähtyi ennen kissaa ja viittoi minua kantamaan kyseisen eläimen pois autotieltä.

Juoksin tielle ja varovasti kokeilin kissaa. Se ei reagoinut kosketukseeni mitenkään. Otin siitä tukevan otteen ja kannoin hänet viereiselle pientareelle. Otin puhelimeni käteen, avasin näppäinlukon ja näppäilin numerot 1, 1 ja 2. Puheluuni vastattiin heti ja sijaintini kerrottua hätäkeskustyöntekijä kertoi lähettävänsä paikalle poliisipartion.

Muutaman minuutin jälkeen poliisiauto kaartoikin paikalle ja ystävällisen oloiset poliisiherrat tulivat tutkimaan maassa makaavaa kissaa. Kissa ei ollut liikkunut sen jälkeen, kun olin hänet pois autotieltä kantanut, eikä poliiseilta montaa hetkeä kulunut, kun he totesivat kissan kuolleeksi.

Siinä hän makasi. Suu veressä, tyhjyyteen tuijottaen.

Kissalla oli päällään kaulapanta, jonka poliisimiehet irrottivat nähdäkseen kenelle kissa on kuulunut. Valitettavasti kaulapannassa ei lukenut mitään, eikä kissan omistajalle saatu näin minkäänlaista viestiä siitä, että heidän lemmikkinsä makaa autotien varressa kuolleena.

Tämän jälkeen poliisit totesivat, että kissa jää siihen. Suomen poliisilla ei kuulemma ole säilytystiloja kuolleille kissoille. Ymmärrän hyvin. Kettu kuulemma saa hänestä hyvän yöpalan. En väittänyt vastaan.

Poliisit kiittivät minua soitosta ja palasivat autolleen. Niin tein minäkin. Sitten lähdin ajamaan kotiin. Ajaessa huomasin oloni jostain syystä hieman heikoksi. Nälkä se ei kyllä ollut.

----

Näin loppui tarinamme hämärään vaipuneesta Vantaasta sekä kissasta, jonka suusta valui verta. Jälkeenpäin en ole voinut välttyä ajattelemasta, kuinka pitkään kyseinen kissa on siinä joutunut makaamaan. Silloin tulee kanssa vähän ikävä olo.

Haukkukaa luonnosta vieraantuneeksi cityhipiksi, mutta en voi käsittää ihmisiä, jotka voivat kylmän rauhallisesti pyyhältää ohi, kun on ilmiselvästi nähtävissä, että autotiellä makaa eläin! En minäkään pysähdy moottoritiellä, kun ketulta on suolet pitkin tietä, mutta kyseinen kissa sattui olemaan täysin yhtenä kappaleena. Minkälainen ihmisperse ajaa ensin kissan yli ja jättää sen vielä autotielle kitumaan?! Eikö sen vertaa ole kunnioitusta elämää kohtaan, että olisi vaikka soittanut sinne yksykskahteen ja ilmoittanut tiellä makaavasta kissasta? Vai saiko siitä nautintoa, kun tiesi, ettei kissa välttämättä kuollut siihen paikkaan?

Entä millaisia välinpitämättömiä kusipääpaskiaisia kaikki ohi ajaneet / pyöräilleet / kävelleet ovat? Ei tullut mieleen vaikka pysähtyä ja tarkistaa eläimen vointi? Oliko niin vitun kiire kotiin Salkkareita katsomaan, että jäi kituvat eläimet kakkoseksi? Hävetkää saatana.

Arabikevään vapaat, kypsät hedelmät

Vihreä kaupunginvaltuutettu Emma Kari julkaisi kuukausi takaperin kirjoituksen "Mannerheim, Suomen Muhammad", jossa pilapiirroksista suuttuneita muslimeja verrattiin uudesta Mannerheim-elokuvasta vihastuneisiin suomalaisiin. Libyan tapahtumien inspiroimana haluan nyt Emma Karin tavoin verrata suomalaista käytöstä Lähi-idän muslimien vastaavaan.

Toisin, kuin pilakuvajupakassa, tässä vertailussa molempien käytös peilautuu vielä julkaisemattoman elokuvan traileriin. Esitän kolme (3) kysymystä, joiden avulla toivon saavani selville, onko suomalaisten ja muslimien käytöksessä ollut eroja.

Aloitetaan!

1. Lähtivätkö ihmiset elokuvan takia kaduille?

Mannerheim-elokuvan tiimoilta en ole nähnyt ainuttakaan uutista, jossa joukko suomalaisia olisi kerääntyneet kadulle osoittamaan mieltään. Libyassa ja Egyptissä on arveltu mielenosoittajien lukumääräksi ainakin 3000.

suomalaiset - muslimit, 0 - 1


2. Uhkailtiinko ketään?

Massiivisista etsinnöistä huomimatta edes vihan tyyssijasta Hommaforumista ei löytynyt uhkauksia. Uutiskuvien mukaan Libyassa mielenosoittajilla on ollut mukanaan mm. "Do you want war with moslims?" -kylttejä. Lasken tässä tapauksessa sodanjulistuksen uhkailuksi.

suomalaiset - muslimit, 0 - 2
 
3. Tehtiinkö väkivaltaa?

Tietooni ei ole tullut ainuttakkaan väkivaltatapausta Suomesta Mannerheim-elokuvan tiimoilta. Libyassa on sytytetty tuleen ainakin yksi suurlähetystö ja lukuisia autoja. CNN:n mukaan neljän amerikkalaisdiplomaatin lisäksi myös libyalaisia on kuollut mellakassa.

suomalaiset - muslimit, 0 - 3


Edellisten kysymysten perusteella näyttää vahvasti siltä, että vastoin Emma Karin havaintoja, suomalaisten ja lähi-idän muslimien käytöksessä on ollut eroja. Jopa niin päin, että suomalaiset näyttävät käyttäytyneen huomattavasti sivistyneemmin, kuin muslimiveljensä. On ikävä huomata, että rauhaa rakastavan uskonnon edustajista on löytynyt tuollaista islaminvastaista käytöstä. Luultavasti tämä pysyy kuitenkin yksittäistapauksena.


PS. Mitä Helsingin Sanomien uutisissa sanottiinkaan Muhammed-elokuvasta?

"Profeetan seuraajat esitetään pölkkypäiden joukkona." 

Mohammedia ja kuolemaa

Kuten olemme lehdistä saaneet lukea, neljä Yhdysvaltain Libyan suurlähetystön työntekijää suurlähettiläs mukaan lukien ovat saaneet surmansa Benghazissa syntyneiden väkivaltaisuuksien seurauksena. Väkivaltaisuuksien syyksi on esitetty yhdysvaltalais-israelilaisen Sam Bacilen kirjoittaman ja ohjaaman Innocence of Muslims -elokuvan traileria, jossa kuvataan profeetta Muhammedin elämää. Vallalla olevan islamilaisen käsityksen mukaan profeetta Muhammedin esittäminen kuvissa on ehdottomasti kielletty.

Mielenkiintoistahan tapahtumassa on se, että tuo traileri on ollut nähtävissä jo kuukausia. Kuinka ollakaan, egyptiläisiä ja libyalaisia alkoi ottamaan asia pattiin juurikin päivämäärällä 9/11.

Väkivaltaisuuksien on oletettu olevan vain suuttumusta profeetta Muhammedin pilkkaamisesta. Suurlähetystön työntekijät oltiin kuitenkin siirretty salaiseen turvapaikkaan ennen kuollettavia iskuja. Kuinka tavallinen vihastunut libyalainen voi tietää turvapaikan sijainnin ja sen, että työntekijät on siirretty sinne? Ja kuinka monella mellakoitsijalla oli kotona sinko odottamassa tämän kaltaisia tapahtumia?

Kaikki viittaisi siihen, että isku on suunniteltu jo ennakkoon. Mellakoinnin varjolla on rauhassa voitu suorittaa isku suurlähetystön työntekijöitä vastaan. Julkisuudessa iskujen tekijäksi on arvailtu al-Qaidaa lähellä olevaa islamistiryhmä Ansar al-Shariaa sekä Pohjois-Afrikan al-Qaidaa. En epäile hetkeäkään, etteivätkö kyseiset ryhmittymät ilomielin tekisi tämän kaltaista iskua Yhdysvaltoja vastaan. Epäilykseni osuvat kuitenkin heidän kykyihinsä suunnitella tällaista. Mistä iskujen tekijät ovat saaneet selville turvapaikan sijainnin? Onko kenties joku suurlähetystön lähipiirissä vuotanut tiedon heille? Vai onko ryhmittymä yksinkertaisesti ollut niin ammattimainen, että heillä on ollut käytössään riittävät resurssit, jotta he ovat voineet seurata suurlähetystön evakuointia ja työntekijöiden kuljettamista turvapaikkaan?

Sitten tulemme itse elokuvaan. Mies elokuvan takana, Sam Bacile, on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan israelilainen. Kuitenkaan Israelista ei löydy tietoa kyseisestä henkilöstä. Myöskään sen niminen henkilö ei ole asunut Kaliforniassa, kuten väitetään. Koko Sam Bacile tuntuu olevan täysin tekaistu henkilöllisyys.

Elokuvan budjetin on kerrottu olevan viisi miljoonaa dollaria ja sitä on rahoitettu sadan juutalaisen voimin. Trailerin perusteella elokuva on niin karmean näköistä kuraa, ettei sen tekemiseen ole voinut mennä 50 000 dollaria enempää. Seuraa kysymys: kuka tai ketkä kyseisen elokuvan takana todellisuudessa ovatkaan? Tekikö jompi kumpi näistä islamistiryhmittymistä tuon elokuvan, jotta voisivat siitä syntyneen kohun turvin suorittaa iskunsa? Vai käyttivätkö he vain tilaisuuden hyväkseen ja toivat elokuvan suuren yleisön tietoon oikealla hetkellä?

Toinen vaihtoehto iskujen takana, jota en voi täysin pois sulkea, on Yhdysvaltain puolelta tuleva false flag -isku. 9/11 on syöpynyt varsin vahvasti amerikkalaisten mieliin. Kyseisen tapahtuman varjolla on myös aloitettu ainakin yksi sota. Mikä olisikaan parempi keino laukaista seuraavaa sotaa, kun Yhdysvaltoja kohtaan suoritettu isku päivämäärällä 9/11.

Mikä sitten uuteen sotaan ajaisi? Ehkäpä arabikevään jälkimainingeissa luonnonvarojen uusjako ei ole mennyt läntisen suurvallan halujen mukaan. Libya on yksi Afrikan vauraimmista maista ja siellä on suuret öljy- ja maakaasuvarannot. Ei siitä ole kauaa aikaa, kun Yhdysvallat lähti sotaan täysin tekaistuin todistein.

Paljon on asiassa vielä kysymysmerkkejä. Mitä luultavimmin valaistumme asian tiimoilta lähiaikoina vielä suuresti. Tilanteessa on kuitenkin niin paljon outoa, että salaliittoteoreetikot luultavasti kiistelevät aiheesta vielä vuosien päästä.

Loppuun on vielä pakko miettiä Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa. Jos unohdetaan pohdinnat iskun tekijöistä, on tilanne nyt varsin kutkuttava presidentinvaaleja ajatellen. Hyökkäys Yhdysvaltoja kohtaan on varsin tulenarka aihe republikaanipiireissä. Veikkaan, että Yhdysvaltain jatkotoimet asian tiimoilta tulevat olemaan eräs presidenttitaiston suurista keskustelun aiheista. Mikäli Obaman hallinto ei selvitä asiaa perin pohjin ja saata tekijöitä vastuuseen, on varmaa, että republikaanileiristä tulee varsin tulikivenkatkuista piikkiä nykyhallintoa kohtaan. En itse asiassa usko, että asiaa voidaan hoitaa niin, etteivätkö republikaanit voisi asiaa Obamaa vastaan kääntää. On mielenkiintoista seurata, miten asia tästä kehittyy.

Unelmoin

Moi.

Minulla on unelma.

Unelmoin paremmasta Suomesta.

Suomesta, jossa kansalaisia kohdeltaisiin muutenkin, kuin pelkkinä hallintoalamaisina, joita johtamaan viisaat urot ovat päässeet; ihmisinä, yksilöinä, joiden mielipiteet kiinnostavat muulloinkin, kuin ainoastaan vaalien alla.

Unelmoin Suomesta, jossa suomalaisuus ei olisi jotain, mitä täytyisi häpeillä. Suomesta, jossa isänmaallisuus katsottaisiin hyveeksi – ei paheeksi.

Unelmoin, että jonain päivänä sananvapautta arvostettaisiin yli poliittisen korrektiuden ja konsensuksen. Maailma, jossa toisin ajatteleva ei olisi synonyymi väärin ajattelevalle.

Suomi, jossa jokaisella kansalaisella olisi samat oikeudet ja velvollisuudet eikä ketään – edes valtaväestön edustajaa – syrjittäisi.

Suomesta, jossa media toimisi vallan vahtikoirana – ei valtaapitävien sylipuudelina. Media, jolle EU:n vakausrahastoista tiedottaminen olisi tärkeämpää, kuin hampurilaismerkeistä kirjoittaminen.

Unelmissani siintää Suomi, joka kokisi itsenäisyytensä niin arvokkaaksi, että se olisi halukas säilyttämään uskottavan sotilaallisen puolustuksen. Suomi, jonka etuja myös johtavat politiikot ajaisivat.

Unelmoin Suomesta, jossa asioiden ääneen sanomista ei kutsuttaisi populismiksi. Suomesta, jonka poliittiseen ilmapiiriin kuuluisi erilaiset mielipiteet. Suomesta, jossa poliittiset puolueet eroaisivat toisistaan muutenkin, kuin nimeltä.

Suomesta, jossa kuntien ja valtion työhönotossa arvostettaisiin enemmän työnhakijan pätevyyttä, kuin puoluekirjaa. Suomesta, jossa jokaiselle poliittisesta päätöksenteosta pudonneelle ei perustettaisi uutta palkkiovirkaa.

Unelmoin ja unelmoin. Sitten herään. Kuin lapsi jouluaattona, jatkan odottamista ja toivon. En halua lopettaa, sillä todellisuus satuttaa. Voiko ihmeitä tapahtua?